Englanti valikoituu yritysmaailmassa usein työkieleksi, koska kaikkihan sitä osaavat. Vai osaavatko? Asia ei ole ihan näin suoraviivainen.
Verkossa olevasta sisällöstä noin puolet on englanninkielistä. Syntyperäisiä englannin puhujia on maailmassa kuitenkin vain 400 miljoonaa. Jos mukaan lasketaan ei-syntyperäiset kielen osaajat, luku kasvaa yhdellä miljardilla.
Globaaliksi lingua franca -kieleksi on siis noussut kieli, jota puhuu vain noin 15 % maailman väestöstä.
Herääkin kysymys: Mitä englannin käyttö työkielenä oikeastaan tarkoittaa viestinnän kannalta? Pitäisikö työntekijöiden olla huolissaan englannin taidostaan? Entä kuinka kielimuureja voisi ylittää?
Lisää aiheesta kertoo pienten kielimallien asiantuntijamme Lawson Stapleton, jolla on myös kokemusta ulkomailla asumisesta. Hän tietää omakohtaisesti, millaista on opetella uusi kieli ja kotoutua ulkomaiseen liiketoimintaympäristöön. Hänellä on myös tieteellistä tietoa vieraan kielen puhumisesta.
Hän selittää, miksi kielitaito on monimutkainen asia, millaista kitkaa kieliongelmista voi syntyä ja kuinka nämä ongelmat voi selättää.
Murretaan myytti: Ei, kaikki eivät osaa englantia
Kielimuurin olemassaolo saattaa myös usein jäädä tunnistamatta kokonaan. Vahvankin englannin osaamisen taakse voi kätkeytyä monenlaisia pulmia.
Lausahdukseen "kaikkihan englantia osaavat" liittyy olettamus, että ongelmien lähde ei ole kieli vaan kulttuuri. Tämä on yleinen ajattelutapa liike-elämässä.
Edellä mainitut 1,4 miljardia englannin osaajaa eivät todellakaan muodosta taitotasoltaan yhtenäistä joukkoa. Kielitaito on myös hyvin subjektiivinen käsite.
Omasta mielestään sujuvasti kieltä osaavat voivat olla pulassa erikoisalasanastoa sisältävissä keskusteluissa. He luulevat ymmärtävänsä, mistä puhutaan, mutta ymmärrys saattaa jäädä hyvin pintapuoliseksi.
"Kielitasoa ei voi arvioida yhden keskustelun tai oman käsityksen perusteella", Lawson muistuttaa.
Tämä on merkittävä asia myös sellaisissa työyhteisöissä, joissa kaikki osaavat englantia hyvin.
Pienetkin erot kielitaidossa voivat vaikuttaa siihen, kuka saa äänensä kuuluviin ja kuka ei, mikä vaikuttaa konkreettisesti työn tuloksiin.
Kieliosaamisen erot voivat vaikuttaa myös ryhmädynamiikkaan ja sisäisiin voimasuhteisiin.
Yrityksen työkieltä sujuvammin puhuvat työntekijät etenevät usein urallaan nopeammin ja saavat enemmän vaikutusvaltaa kuin kielitaitonsa suhteen epävarmemmat kollegansa.
Työntekijällä voi olla vahvaa asiantuntemusta ja tärkeitä näkemyksiä jaettavana,
mutta vajavaisen kielitaidon vuoksi hän saattaa jäädä neuvotteluissa ja päätöksenteossa ulkopuoliseksi.
Pienikin epäsuhta kielitaidossa voi aiheuttaa paljon kitkaa. Tämä seikka jää myös usein huomaamatta.
Kielellisiin epävarmuuksiin liittyy myös henkilökohtainen ulottuvuus: identiteetti.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kieli muokkaa aktiivisesti käsitystämme itsestämme ja ympäröivästä maailmasta.
Tämä on tärkeä asia työelämässä. Identiteettimme muodostaa perustan sille, kuinka toimimme ihmisten kanssa, kuinka rohkeasti ilmaisemme itseämme ja kuinka ratkaisemme ongelmia.
Ihmisillä on usein erityisen vahva tunneperäinen yhteys ensikieleensä. Lapsuusmuistot tuntuvat elävimmiltä, kun niistä kertoo sillä kielellä, jolla muisto on syntynyt. Myöhemmin opittuun kieleen voi jäädä tietty emotionaalinen etäisyys. Tämä voi olla joko vahvuus tai heikkous.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että muodollisessa koulutuksessa englantia oppineet ovat epävarmempia kielitaidostaan (ja käyttävät sitä epätodennäköisemmin) kuin vapaassa kontekstissa kielitaitonsa hankkineet. Henkilö, joka on oppinut englantia kilpailullisessa ympäristössä, saattaa pitää itseään riittämättömänä ja yliyrittää tilanteissa, joissa hän puhuu englantia, kun taas äidinkieltä puhuessaan hän on rennompi.
Kielitaito liittyy siis siihen, millaisena versiona itsestään ihminen tulee eri tilanteisiin.
"Sanat ovat vähän kuin työkaluja", Lawson selittää. "Pakista voi ottaa jonkin sanan käyttöön ja käyttää sitä kuten haluaa. Uskon, että persoonallisuutemme määrittää sen, miten sitä käytämme."
Entä jos eteesi annetaan täysin uusi työkalupakki, uusi kieli – millaiseksi muodostuu identiteettisi sitä kieltä käytettäessä?
Kuinka annat panoksesi monikielisessä työyhteisössä?
Kieli ei pelkästään ilmennä kulttuuria vaan myös muokkaa sitä.
Kun yrityksissä toimitaan tietyllä työkielellä, samalla luodaan myös omaa kulttuuria.
Lawson suosittelee, että keskusteluissa annettaisiin aikaa asioiden sisäistämiselle ja puheenvuoro kaikille. Vieraskieliseen keskusteluun mukaan hyppääminen ja puheenvuoron ottaminen voi olla hankalaa sekä kielen että kirjoittamattomien sosiaalisten sääntöjen vuoksi.
Keskustelijan vaikeneminen voidaan tulkita poissaolevaksi asenteeksi, eri mieltä olemiseksi, epäpätevyydeksi tai ujoudeksi, kun todellisuudessa kyse voi vain olla siitä, ettei hän tunne keskusteluun liittyvää koodistoa tai tarvitsee ylimääräistä aikaa ymmärtääkseen juuri kuulemansa.
Työnantaja voi myös tarjota tukea tilanteissa, joissa ymmärtäminen ja osallistuminen on erityisen tärkeää. Jotkut työnantajat tarjoavat kielikoulutusta, jotkut puolestaan käännättävät perehdytysmateriaaleja ja tekstittävät infovideoita.
Myös tulkkaus on varteenotettava vaihtoehto toimialoilla, joilla käsitellään vaikeita erikoisaiheita, kuten biotieteissä, teollisuudessa ja juridiikassa. Viestin vastaanottaminen omalla kielellä antaa mahdollisuuden keskittyä sen sisältöön, kun kielen ymmärtämiseen ei kulu ylimääräisiä resursseja. Näin vapautuu voimavaroja osallistumiseen ja vaikuttamiseen.
Jaettu ymmärrystä täydellisyyden sijaan
Kieli vaikuttaa väistämättä siihen, kuinka työyhteisöissä toimitaan, tehdään päätöksiä ja luodaan sisäistä kulttuuria. Virheetöntä kieliosaamista on turha tavoitella, mutta yhteinen ymmärrys sen sijaan on tärkeä tavoite. Kun työntekijät tiedostavat yleistilanteen ja eri kontekstit ja saavat sopivaa tukea olennaisimpaan viestintään, he eivät pelkästään puhu samaa kieltä vaan myös aidosti ymmärtävät toinen toistaan.
Artikkeli on alun perin julkaistu helmikuussa 2026 Lost & found in translation -uutiskirjeessämme, jossa lokalisointialan ammattilaiset kertovat näkemyksiään, mielipiteitään ja havaintojaan.
